Hiiri "loi" nahkansa

Perennapenkkien kesän viimeisiä kukkijoita.


Kaunopunahattu


Nimen muistin vielä muutama päivä sitten ja nyt ei tule mieleen ei millään. Olipa mikä tahansa niin kivalta näyttää.


Hauska kukinto, toivottavasti kerkeää aueta loppuun asti.


Näistä meidän koirat tykkää, ehkei terrierille kovin sopiva lelu, mutta todellakin toimii palkkiona. Eipä hiiri ole kovin lujatekoista, yks päivä Remu sai hiiren hampaisiinsa. Se oli tällainen...


...ja tällainen siitä jäi jäljelle!!!!!!!!!!!!!!
Kuului vaan klupms ja vielä päälle Remu nuoli huuliaan, jo vain, herkkua oli. Hiiri kun hiiri.

Saamattomuus vaivaa

Jestas, miten sitä voikaan olla saamaton, olen jo monena päivänä ollut tulossa blogiin kirjoittelemaan, ja aina on vaan jäänyt!!!
Viikko sunnuntaina sitten Remu kävi Joensuun näyttelyssä kokeilemassa kehässä ja hyvinhän se meni, ERI tuli.
Lauantaina vielä olin sitä mieltä etten tuo Remua lainkaan, onneksi nähtiin Sannaa joka tsemppasi tulemaan, ja kylläpä kannatti. Karva oli syynä miksi epäröin.
Vanhin tyttäreni lupautui esittämään Remun, siinä meni oma rajani :)

Töitä ja koulua on käyty jo viikko täydellä pöhinällä ja ihan kuin ei olisi taukoa ollutkaan. Nyt niitä aamuherätyksiä riittää...syksyä odotellessa!!

Turon kanssa ollaan pentukurssilla. Erittäin hyvä kurssi, mukaan on lähtenyt paljon uutta oppia. Remun kanssa jatketaan agilityn jatkokurssilla, ei siitä ihan agilitytähteä ole tulossa, mutta mukavaa harrastamista kuitenkin.

Turo, Turo ja Turo

Ja aamu aloitetaan tietenkin aamusuukolla!

Väsytystaistelu!!
Voin kertoa - meidän talossa riittää remuamista ja ääntä aamusta iltaan ja sitä taitaa riittää vielä yön puolellekin.


Niinkuin lapset...aina molempien pitäsi saada sama "lelu".

Joka paikassa mukana, liekö ruoantuoksu saa Turon tulemaan paikalle!!??!

Siskon tyttö ei koiria kumartele, vaikka taitaa kuva antaa toisen käsityksen, heh!
Siskon tytöt ja heidän koira ovat muutaman yön hoidossa. Saas nähdä mitä kaikkea kivaa keksitään!!

Varmasti kohta onnistun...


...ja selätys!!!


Melkein molemmat pystyssä. No, nyt ne on molemmat, kuva on muutama päivä sitten otettu.


Remu jaksaa seurata, eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle. Niin...ja sohvalle!!