EH.ta pukkaa...

...Varkauden näyttely käyty, Remu sai JUN-EH.n. Arvosteluihin olin tyytyväinen, ja muutenkin kehässä meni kivasti. Täytyy myöntää, kyllä minua aina jännittää miten saa koiran "toimimaan" kehässä, kun itsellänikään ei ole esittämisestä kokemusta kuin muutaman näyttelyn verran, ja tänään toimi :D
Kyllä vaan ulkona pidettävät näyttelyt on paljoooon kivemmat kuin sisänäyttelyt, tykkään, tykkään. Tänään sääkin suosi, pilvistä oli, mutta välillä aurinkokin näyttäytyi, eikä kuumus vaivannut.
Oli mukava nähdä Kiviaitalaisia, terveiset Mökölle, Artulle ja Jadelle omistajineen.
Seuraavaksi Joensuu, eikö!!???!

Remu odottelee arvosteluvuoroaan.

Haukkuva hälytysjärjestelmä

Trimmattu Remu.
Nauratti trimmajan luona, kun lapset näkivät karvakasan lattialla ja kysyivät: -kenen kaikkien koirien karvoja noin paljon on lattialla? Remunhan ne. Täytyy myöntää, olihan sitä melkoinen määrä!!! Mutta nyt taas näyttää hyvältä
Remun ilmeestä päätellen lähellä tapahtuu jotain mitä ei kannata missata!!!

Jokin kyltti piti saada toistaiseksi portin virkaa toimittavaan aitaverkkoon ettei autot tule epähuomiossa vankkarakenteisen portin läpi :)

Trimmaus tarpeellinen(ko)...???

Trimmauksen tarpeessako????!!! Ei kai sentään :)
Onneksi trimmaus on muutaman päivän päästä, ja karvakasasta kuorituu jälleen komea Remu :DDD Huomaa noi korvakarvat, onhan niillä jo pituutta.
On niin mukava viedä trimmattavaksi osaaviin käsiin ja tietää minkälaisen kiran hakiessa saa.
Enää himppusen yli viikko Varkauden koiranäyttelyyn, ja sitten sitä taas vatsaa vääntää :D


Malttamattomana odottelen agilityn alkeiskurssia alkavaksi, tykkään kovasti harrastaa koiran kanssa. Olen niiiiiin hurahtanut koiramaailmaan, vasta aloitin toimia cairnterrierikerhon Joensuun alueyhdyshenkilönä, mielessä jo monta tapahtumaa mitä olisi kiva tännepäin järjestää. Kannattaa seurata kerhon sivuja.


Mukava miten koira yhdistää ihmisiä, eilenkin, kun olin Remun kanssa lenkillä läheisellä pururadalla, vastaan tuli cottoni omistajansa kanssa, aikamme juteltuamme päätettiin lähteä yhdessä kiertämään lenkki loppuun, koirat saivat juosta ja telmiä yhdessä ja meillä riitti juttua, eikä varmaan vaikea arvata mistä - koiristapa hyvinkin, ja lopuksi vaihdettiin numeroita, jotta voidaan soitella kun kaipaa lenkkikaveria.

Kevään kukintaa

Kovin on sinivoittoista meidän pihan kevään kukinta. Eipä väliä kauniita ne on joka tapauksessa.
Nämä krookukset kasvaa missä ei pitäisi, nurmikolla. Kyllä meitin muutama krookus kalpenee naapurin krookuspenkkiä katsellessa, niitä on hurjasti ja montaa eriväriä.








Kevään nautiskelijat Nestori ja Iines.
Nestori(mustavalkoinen) oli meidän perheen ensimmäinen kani. Ja kanejahan meillä riittää :D

Verailija, nautiskelija ja "saalistaja"

Jotain erittäin mielenkiintoista näkyvillä...mutta se on tavoittamattomissa...
vai voisko sitä pienesti räpätä tassulla...


...tätä Remu mieluilee kaveriksi vai saaliiksi tiedäpä häntä.
Usvametsän Priscilla "Cilla" nauttii keväästä ja auringon paisteesta. Onhan tää kevät kaneillekin yhtä juhlaa, pääsevät ulos pitkän talven jälkeen. Kyllä ne juoksevatkin ympäri häkkiä ja melkoisia loikkaesityksiä nähtävillä.


Välillä tehdään tuttavuuttakin.
On vinkeän näköistä, kun kani juoksee häkkiä ympäri ja Remu häkin ulkopuolella. En tiedä kumpi yrittää ohittaa kumpaa vai ajaako Remu kania takaa vai kani Remua :DDD


Kyllä tätä on odotettukin, nimittäin kevättöitä.
Istutin maassa talvehtineet amppelimansikat ruukkuihin ja vein kasvihuoneeseen. Ja tietenkin kaveri mukana. Saatiin vihdoinkin koko tontti aidattua. Onpa kätevää päästää koira ilman jatkuvaa valvontaa pihalle. Ja kun ollaan pihalla saa itsekin touhuttua ilman Remun jatkuvaa vahtimista.
Ääk, kevään ensimmäinen kyy oli jo lähistöllä nähty!!! Ällyä!!!!!


Remulaisen turkki alkaa olla trimmauskunnossa :)))) No, olenhan minä yrittänyt itse jotain räpeltää mut kun en osaa niin en!!! Onneksi täälläpäin on erittäin hyvä trimmaaja.


Tällainen vierailija vieraili pihallamme perjantai-iltana. Kylläpä tuli lapsiin vauhtia kun ryntäsivät sisälle :) Ensin ihailivat vierailijaa naapurin aidan takaa ja annas kun sieltä ilmestyikin meidän pihalle niin sitten sitä mentiin.

Ihanaa, kevät on ja pitkällä. Vielä tosin pihalla lunta riittää, ihan pienesti olen päässyt haravan tehoa kokeilemaan, onhan se viellä tässä vaiheessa houkutteleva ajatus, haravoiminen meinaan, mutta entäs sitten kun sitä on tenhyt muutaman päivä :D
Pian pitäsi aloittaa aidan rakentaminen teko, kolme sivua aidattu, nyt vielä viimeinen metsän puoleinen sivu ja pihaportti, sitten Remun passaa päästellä pihalla.
Mietinnässä on tekisinkö aidan aitaverkosta vai laudasta, hmmm...

Montaa korttia korttia en ole saanut tehtyä, tässä niistä muutama.

Niinpä, joskus riittää kukat ja onnittelu-teksti. Niinkuin tässä kortissa.


Miss Tyytyväisyys kaunistelee viimeisen päälle laitettuna kortissa :D


Tämän kortin sisäpuolella on rasia mikä sisälsi tuikkuja ja tulitikkurasian.

Kevättä, kevättä...

Vietettiin viime viikonloppu ja alkuviikko mökillä. Ja mukavaa oli, saatiin ihanat sukulaiset vierailulle, ja kerrankin saatiin nauttia heidän seurastaa useamman päivän ajan. Terveiset Kuopioon!
Säät suosivat, aurinko jaksoi hymyillä ja lämmittää. Avantoonkiin pääsin pitkästä aikaa, pilkit esille ja miespuoleiset pääsi mieluisen tekemisen pariin.

Näitten ikkunoitten ääressä on ihanat näkyvät lammelle. Remulla taitaa olla mielessä jotain ihan muuta.

Mehän ei lähdetä mökille ilman tuhtia ruoka-ja herkkuvarastoja :DD
Totta kai koirakin saa osansa.
Remulle taitaa luu olla niin harvinaista herkkua, että menee aikansa miettiessä eikö ottais...

...vaiko ottais

Jihuuuu...maata näkyvissä...


Ehdottomasti kevät on vuodenajoista parhain. Vielä kun tää lumimäärä sulaisi niin sit sitä villintyy puutarhan ruopsutteluun...niin ja kohta tulee täyteen 40- vuotta. Varmaan pienen pienet juhlat, mut tuo luku kyllä kuulostaa suorastaan hurrrrjalta, ääk!!!!