tiistai 4. tammikuuta 2011

Älä koskaan sano - ei koskaan

Niin se vaan mieli muuttuu, vielä vuosi sitten olin sitä mieltä ettei meille kiikkutuolia tule. No, mikäs se tässä sitten on????? Kas, kas, kiikkutuoli.
Kiikkutuoli tuli meille porukoitten muuton myötä. Kesän kiikkutuoli odotteli maalausta meidän terassilla, en saanut aikaiseksi koko kesänä, sitten meinasin viedä sen kirpputorikuormaan. Kuorma tuli ja meni, en nääs saanut sitäkään aikaiseksi, sitten syksyn myötä kiikkutuoli matkasi autokatokseen kaikkine kesän pölyineen. Ennen joulua jostain pätkäthti kiikkutuoli mieleen, kipaisu autokatokseen ja sieltähän se romujen seasta löytyi. Kiikkutuolin pesu ja paikan etsintään. Ja tässä se on nököttänyt, mutta ei suinkaan käyttämättä. Se on meidän lasten suosikkipaikka, ja tykkään itsekin kiikutella. Onneksi, onneksi ja vielä kerran onneksi en saanut tehtyä maalausta, tykkään siitä näin ja vielä isompi ONNEKSI etten saanut aikaiseksi viedä tuolia minnekään!!!!!!!!!!

Kiikkutuoliin piti saada jotain pehmutetta, ja tietysti minun luonteella se piti saada nyt, just, heti, joten ompelukone esille ja tyynyyn uusi päällinen. Näin on hyvä, tästä meillä tykätään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti