Plantaasini...

...mun... Juurikaan muualla pihassa ei perennapenkkejä ole mitä tässä kuvassa näkyvät, paitsi nurkkapenkki (kuva alempana). Ja ihan vaan sillä, että on tilaa lasten leikeille ja peleille.
Tämä on minun aluettani.
Kyllähän perennoista välillä näyttää latvat hävinneet, liekö siihen syynä raju sadekuuro vai lentävätpallot??? Jos lapsilta kysytään niin varmaankin sadekuurot :DD

Tämä välikkö on vasta suunnittelussa. Sopii laajentaa laatikkokasvatusta tai mitäpä sit keksiikään. Haluaisin jonkun aidan "kasvimaan" ympärille, heinäseipäistä saisi aika kivan.

Kaariperennapenkki on kasvihuoneen oikealla puolella. Puutarhassa on mukavaa, kun koskaan ei tiedä mitä mistäkin putkahtaa, niinkuin tämä lehtosinilatva, vielä viime kesänä se malttoi olla valkoisen sukulaisensa rinnalla penkin keskivälillä.

Eri kuvakulmasta.

Punapäivänkakkara on oikea väripiristys perennapenkissä.

Mistähän johtuu tämä kasvutapa!!? Näin kasvaneita on useita. Minusta se on aika hauskannäköinen, kaksoskakkara :)

Nurkkapenkki.
Odotan innolla pionia kukkivaksi. Toissa kesänä oli ihan pakko saada pioni, viime kesänä siihen tuli nuppu muttei auennut. Nyt näyttää nuppuja olevan useita ja saattaapa ehkä aueta :)
Niikuin kuvista huomaa minun perennapenkin eivät ole loppuun asti suunniteltuja, haluan niiden olevan ennemmikin "luonnollisia" kuin sliipattuja, mitä siitä jos purppuratulilatva leviää vähän oikealla ja vasemmalle, antaa vilstellä vaan.

Kukan väri on perennan nimenmukainen - korallikeijunkukka. Nämä muutaman huiskulat selvisivät talven yli.

Juhannusajelulla...

Juhannus tuli, oli ja meni. Oltiin juhannusaatto mökillä, ohjelmassa tietenkin saunomista, uimista ja yllätys, yllätys, syömistä.
Eipäs onneksi satanut, vaikka sää oli pilvinen, ei kyllä mieli tehnyt uimaan, ääk, liian kylmää vettä. Mieluumminen menen talvella avatoon, ihan oikeasti, en puijaa.
Minun veteen meno on kesällä niiiin hidasta, askel eteenpäin ja äkkiä kolme takaisin takasin, ja taas vähän pitemälle ja täyskäännös rantaan päin, menee monta, monta minuuttia kastautuessa nilkoista kaulaan. :DDDDD

Juhannuksen kunniaksi tein täytekakun raparperitäytteellä.

Raparperin ystävien kannattaa kokeilla:
1 litra raparperia
2 rkl vettä
2 dl sokeria
Raparperit keitetään pehmeiksi ja lisätään sokeri.

Remu pääsi mukaan juhannusajelulle :D

Mansikkavarkaita!!!??

Tässä on pienen pieni potagerini. Näissä kasvaa tilliä, persiljaa, eri salaatteja ja purjoa, jotka sain työkaveriltani. En ole ennen kokeillut niiden kasvattamista. Saas nähdä pitääkö jo ensi kesänä laittaa lisää laatikoita!!???!!

Siirsin amppelimansikat kasvihuoneesta ulos, täällä on niille enemmän tilaa :)
Amppelimasikoitten vasemmalla puolella on auringonkukkia kasvamassa. Hups hei, unohdin laittaa sipulit!!!!! Ne olisivat tulleet tähän laatikkoon.

Nämä mansikat ovat kasvaneet laatikossa kolmatta kesää. Ja hyvin näyttävät viihtyvän.

Uudelle mansikkamaalle istutin laatikkomansikoitten juurtuineita pieniä taimia ja muutaman kävin puutarhalta. Liekö nyt huono aika istuttaa mut katsotaan miten lähtevät kasvamaan.

Meillä on käynyt mansikkavarkaita!!!!!!!!!! Vielä eilen on tätä kypsempiä mansikoita...hmmmm...pääaisa on, että on maistunut hyvälle :D

Kohta amppelitomaatista saa tomaatteja, eilen oli ihan pakko maistaa yksi, ja hyvää oli.

Kasvua kasvihuoneessa

Vihreää, vihreää. On mukavaa aloittaa päivät katsastelemalla kasvihuoneen satoa, halusin välttämättä kasvihuoneeseen tuolin missä voi välillä istahtaa, katsella ja mietiskellä.
Mieheni on monta kertaa ollut sitä mieltä, että tykkään ihan oudoista asioista, niihin kuuluu myös tomaatin varkaiden nyppäisyt. Harmi vaan, että niitä ole joka päivälle nypittäväksi, joka päivä yritän etsimällä etsiä varkaita :D
Tomaatteja odotellaan pikkuhiljaa kypsyväksi.
Vasemmalla on ensimmäisenä pari tanskavientiä ja perällä ja valkoisissa sankoissa pensastomaatteja. Keskellä, maassa on suippopaprikoita. Syytä en tiedä mutta ei kasva yhtä terhakkaasti kuin viime kesänä, kasvavat vähän kituliaasti.

Tällä puolella ruukuissa kasvaa sokeriherneitä, kokeiluna. Etuosassa on kirsikkatomaatit ja takana kolme kurkkua. Lisäksi kasvaa pari tulista chiliä ja kahdeksan amppelimansikkaa ja amppelitomaatti.

Työkaveri jaksaa kasvattaa siemenistä taimia, kaikki parikan, chilien, kirsikka- ja pensastomaattien taimet olen saanut sitä kautta (paitsi pari pensastomaatin ja yhden kirsikkatomaatin taimet ostin puutarhalta).
Muutama mieto chili kasvamassa.

Tänään tuli hurja into kitkeä rikkaruohoja, ja niitähän riitti.
Mistä lie tullut ajatus tehdä pienen pieni mansikkamaa. Ei siihen mahdu kun parikymmentä tainta mutta kuitenkin. Pari vuotta sitten istutin laatikoon muutaman mansikantaimen, kukkia niissä aikakin on, joten odotettavissa kesäherkkua :))

Sataa, sataa ropisee

Ihanaa, kun sataa vettä!!!
Saa oikein sillä luvalla olla sisällä turhia hötkyilemätttä. Eikä koko ajan "tarvitse" ulkona tehdä sitä ja tätä ja ehkä vielä tuota.
Käytiinhän me Remun kanssa pienellä lenkillä ja eipä näyttänyt karvakaveria sade haittaavan. Ja sen verran vielä tökkäsin nenääni ulos, että kävin istuttamassa nämä äitin tuomat perennat.

Vanhimmille tytöille tuli pari kaveria yökylään, tietääköhän se kikatusta ja tirskumista pitkälle yöhön :D
Tosin meidän rytmit häviävät loman ajaksi täysin, mennään nukkumaan kun siltä tuntuu ja herätään kun silmät aukeaa!!!! Mutta nyt on loma ja kellot joutaa siksi ajaksi romukoppaan.

Tietenkin sadesäällä pitää leipoa. Mantelipitko on meidän perheen suosikkipullaa. Pitkon sisällä on mantelijauheesta, sokerista ja valkuaisesta tehty massa. Ja voin kertoa - se on oikeasti hyvää pullassa.

Heiluvia häntiä

Viikonloppureissu Loimaalle meni niin mukavasti, että kolmen viikon päästä lähdetään hakemaan cairnpentua kotiin. Lieköhän pitkät kolme viikkoa edessä, hih, ei kai sentään!!!!!
Nyt on kova mietintä pennun nimestä, ja jälleen kerran - mikä kelpaa yhdelle niin eipä kelpaakaan toiselle :DDD
Kuulisittepa vaan ne nimiehdotukset, aika mainioita. Voikohan laittaa Ärjyä - jos se vaikka olisikin nimensä veroinen. Minä ehdotin lapsille nimeä Rauha :)
Ei kuulemma tytön nimeä pojalle!!!!!
No, eiköhän tässä lähipäivinä nimi selviä. Kerronpa sitten minkä nimen Tuho saa :DDDDDDDD

Tänään oli Lykynlammella cairien yhteislenkki. Kivaa, kun paikalla oli useita koiria omistajineen. Mukavaa rupatella samanhenkisten ihmisten kanssa ja mistäpä muustakaan kuin cairneista :))))
Ja oli ekstramukavaa nähdä kasvattajaa Sannaa ja Remun veljeä Kaapoa omistajineen.

Tässäpä: veljekset kuin ilvekset

Rapsutuksia

Käytiin iltapäivällä lasten kanssa ihailemassa eläinpihalla eläimiä.

Onhan nää eläimet suloisia. Joskus on ihana haaveilla jos asustaisi pienellä maatilalla mihin voisi ottaa muutamia eläimiä. Kylläpä kuitenkin taitaa riittää muiden eläimien ihastelu, niin on mukavempaa :DDD

Malttoihan se lammaskatras tulla ruohon äärestä rapsuteltavaksi.

Aikansa kun lapset olivat rapsutelleet niin johan kuului: -äiti, ostetaan meille tällainen ruskea lammas. Taisivat kotona isälleenkin mainita ruskeasta karitsasta minkä haluaisivat meidän pihalle kasvamaan :DDD

Tässä kohtaa ei kuulunut -ihanaa, äiti, mekin halutaan tuollainen. Taisi kummasti porsastarhan kohdalla sieraimet levähtää ammolleen ja sen jälkeen neniä alkoi olla yhdellä jos toisella rutussa.

Hepan ja ponin rapsuttelut jäivät tällä kertaa, pysyttelivät ruohon ääressä tuolla kaukana.

Nyt nukkumaan, huomenna on aikainen herätys :))
Syy: mennään katsomaan cairnpentua!!!!!!!!!

Agilitya aloittelijoille

Tänään aloitimme Remun kanssa agilityn alkeiskurssin. Harjoiteltiin keppejä, hyppyjä ja putkea. Ja Remun rontti, sehän meinasi nostaa jalkaa jo putken suulla ja sitten putken sisällä yritti vielä toistamiseen, krrrr!!!! Mukavaa oli, Remu on innostunut ja harjoitukset meni mukavasti. Nyt vaan harjoitusta myös kotona.

Lapset ovat innokkaita lenkille mukaan lähtijöitä, niin, onhan metsässä mukava "krossailla", tämä pienen pieni nyppylä saa pojat moneen kertaan ajamaan edestakasin. Ja pyörän keulahan nousee, ja jos ei nouse niin seuraavalla kerralla vähän kovempi vauhti :DDDD

Tutustumista

Tänään pääsin paikallisen Martta-yhdistyksen järjestämälle tutustumiskäynnille siirtolapuutarhaan. Niin pitkälle kuin muistan olen aina ihaillut niitä pikkuruisia "satumökkejä" ihanine pihoineen. Jos vaan jossain lehdessä on juttuja ja kuvia siirtolapuutarhoista niin varmasti en sitä juttua ohita.
Mikähän niissä viehättää, tiedä häntä :D
Aivan ihania mökkejä, oli mukavaa päästä kurkistamaan miltä ne pikkuruiset mökit sisältä näyttävät, ja nättejähän ne olivat jokainen oli omanlaisensa.
Ja ne pihat, niitä on varmaan tehty sydämestään. Toinen toistaan upeampia ja ei taastusti kahta samanlaista.
Nyt ei ihailu ainakaan loppunut :DDDD

Oman perennapenkin purppuratulilatva aloitti kukinnan.

Mökkeilyä ja maalausta

Viikonloppu vietettiin mökillä...ja maalaamassa sitä.
Sää oli loistava, lapset saivat uida ja saunoa aamusta iltaan, heti aamupalan syötyä laittoivat saunan lämpiämään ja se oli lämpimänä kunnes viimeisetkin (eli me maalaajat) käytiin saunassa puolenyön aikoihin. Ihanaa päästä puusaunaan ja uimaan. Ja se tuoksu kun saunaa lämmitää...ihanaa.

Harjakorkeus on sen verran korkealla etten maalamssa ole ainakaan minä. Hyh, kun tuntui ilkeeltä pelkästään telineille kiipeäminen.

Mites tässä nyt näin kävi...maalari jäänyt jumiin telineisiin.

Remulla riitti puuhaa, laiturilla ja rannassa piti pitää järjestystä meidän sanomana vesimittareille. Niitä piti käydä välillä haukkumassa ja voi että, miten Remua närkästytti kun eivät taineet totella :DDDD

Kukkia ja pörriäisiä

Lissu ja Bertta ulkohäkissä nautiskelemassa kesästä.


Vielä pari vuotta sitten, jos olisin tämän perennan saanut niin enpä olisi ottanut, no, niin sitten kävi, viime kesänä näitä ei annettu vaan piti ostaa. Punaisia on jo neljä ja valkoinen pitää vielä saada täydentämään joukkoa. Kukinto on niiiin kaunis, nimensä veroinen - särkynyt sydän.


Pienen pieni vuokaralainen kullerossa.


Mikä lie muunnos sammalleimussa????!!! Eipä tuo muunnos ainakaan rumenna :D

Sammalleimu, mutta eipä ennen kuvan ottamista ole tullut niin tarkasti katsottua, että olisi huomannut miten kaunis kukan keskusta on.


Pikkutalvio varjoisessa paikassaan.


Ihana kesän pörriäinen. Vielä paikallaan, mutta nyt...


...hyökkäykseen...


Ihanat värit ja kukan muoto.


Kuvassa talvisaippo, se onkin saanut matkata muutamaan otteeseen paikasta toiseen. Jospa tämä siirto olisi viimeinen :)